Punajuuri-camembertpiirakka

Kirjasta Suolaiset ja makeat piirakat (Gummerus)

• 25 g voita
• 2 rkl hunajaa
• 3 punasipulia ohueksi viipaloituna
• 3 dl punaviiniä
• 500 g keitettyjä punajuurilohkoja
• 3 rk silputtua timjamia (jätä oksia koristeluun)
• 375 g tuoretta tai sulatettua voitaikinaa
• 150 g camembert-juustoa paloina
• suolaa ja pippuria

1. Sulata voi ja hunaja suuressa kasarissa. Lisää sipulit ja keitä ne keskilämmöllä kypsiksi. Lisää punaviini, mausta reilusti suolalla ja pippurilla ja jätä seos hautumaan kunnes se on keittynyt kokoon vähintään puoleen alkuperäisestä määrästä.

2. Lisää punajuuret ja hauduta edelleen, kunnes neste on keittynyt kokoon paksuksi ja kiiltäväksi. Nosta kasari pois liedeltä, sekoita joukkoon puolet timjamista ja jätä täyte hetkeksi jäähtymään.

3. Kauli taikina ja nosta se leivinpaperin päälle uunipellille. Vedä terävällä veitsellä viilto taikinalevyn jokaiselle sivulle noin 2,5cm päähän taikinan reunasta, varo kuitenkin leikkaamasta taikinan läpi.

4. Lusikoi täyte pohjan päälle niin, että veitsellä merkitty reuna jää tyhjäksi. Ripottele juustonpalat ja loput timjamisilpusta piirakan päälle. Paista 200 asteessa 20-25 minuuttia, kunnes taikina on noussut ja juusto kuplii. Koristele piirakka tuoreella timjamilla.

Helppo voitaikina

• 250 g vehnäjauhoja
• hyppysellinen suolaa
• 175 g lähes jäistä voita
• 2tl sitruunamehua sekoitettuna 1,5 dl:aan jäävettä

1. Siivilöi jauhot ja suola kulhoon. Pitele voita kylmin käsin tai pidä kiinni suojapaperista ja raasta voi jauhojen joukkoon. Toimi nopeasti, ettei kätesi lämpö ehdi pehmentää voita.

2. Sekoita raastettu voi jauhoihin ja ripottele päälle vain sen verran vettä, että seos alkaa muodostua taikinaksi.

3. Kumoa taikina kevyesti jauhotetulle työtasolle ja kauli suorakaiteen muotoiseksi levyksi, jonka pituus on noin kolme kertaa suurempi kuin leveys.

4. Taita kolmannes taikinasta levyn keskelle ja toinen kolmannes taitoksen päälle. Kauli taikinaa kevyesti reunoilta niin, että kerrokset sulkeutuvat. Vie taikina jäähtymään noin puoleksi tunniksi ennen leipomista.

Filopiiraat paprikalla ja pancetta-pekonilla täytettyinä

Näitä tein joskus Tallinnassa välipalaksi :3 Hyviä oli, mutta kananmunista en niin välittänyt, niitä on tullut syötyä vähän liikaa yhdeksi elämäksi. Näitä tulee kuusi.

• 6-8 arkkia filotaikinaa, jotka on leikattu noin 10 x 10 cm:n neliöiksi
• 25 g voisulaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 125 g pancetta-pekonia viipaleina
• 1 suuri punainen paprika, siemenet poistettuina ja karkeaksi pilkottuna
• 1 punasipuli karkeaksi hakattuna
• 1 tl chilipippuria
• 1 dl paseerattua tomaattia
• 6 kananmunaa
• 50 g Gruyére-juustoraastetta

1. Voitele filotaikinasta leikatut neliöt voisulalla ja asettele kolme neliötä päällekkäin kulmittain niin, että saat taikinasta kuusi pinoa. Painele jokainen pino piirasvuokaan, joiden halkaisija on noin 10cm. Paista pohjia uunissa noin 8-10 minuuttia.

2. Kuumenna öljy paistinpannussa ja lisää joukkoon pekoni, paprika, sipuli ja chili. Paista seosta noin 8 minuuttia, kunnes se on kunnolla kuumentunut.

3. Nosta pannu liedeltä ja sekoita joukkoon paseerattu tomaatti. Jaa täyte vuokiin ja paina keskelle täytettä pieni kuoppa.

4. Riko muna keskelle jokaisen piirakan täytettä. Paista uunissa 20 minuuttia 200 asteessa.

Suolaiset ja makeat piirakat (Gummerus)

Ruma valo tossa noi, yöllä on epäkiva kuvata mitään.

Vadelma-mantelipiirakka

• 175 g sokeritonta piirakkataikinaa
• 3 rkl siemenetöntä vadelmahilloa
• 75 g sulatettua voita
• 75 g mantelirouhetta
• muutama tippa manteliesanssia
• 25 g mantelilastuja
• 50 g siivilöityä tomusokeria

1. Valmista taikina. Kaulitse se ja painele piirakkavuokaan, jonka halkaisija on noin 23 cm. Anna taikinan levätä viileässä 30 minuuttia.

2. Levitä hillo piirakkapohjalle. Vatkaa munat ja hienosokeri ilmavaksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon sulatettu voi ja sekoita mukaan mantelirouhe ja manteliesanssi.

3. Kaada täyte piirakkapohjalle ja ripottele päälle mantelilastut. Paista piirakkaa uunissa 35-40 minuuttia 190 asteessa, kunnes taikina on rapeaa ja täyte kiinteää. Anna piirakan jäähtyä.

4. Sekoita tomusokeriin pienessä kulhossa muutama tippa vettä ja pursota sokeriseosta koristeeksi piirakan pinnalle.

Suolaiset ja makeat piirakat (Gummerus)

Sokeriton piirakkataikina

• 200 g vehnäjauhoja
• hyppysellinen suolaa
• 100 g rasvaa, esimerkiksi puolet voita ja puolet kasvirasvaa
• 1 munankeltuainen
• 2-3 rkl jäävettä

1. Siivilöi jauhot ja suola kulhoon. Leikkaa rasva kuutioiksi ja lisää se jauhoihin.

2. Sekoita rasva nyppimällä se sormin tasaisesti jauhoihin, kunnes seoksesta tulee murumaista.

3. Lisää munankeltuainen ja sekoita seosta leveäkärkisellä veitsellä, kunnes se alkaa muodostua taikinaksi. Lisää tarvittaessa ripaus vettä, että taikinasta tulee kiinteää.

4. Kumoa taikina kevyesti jauhotetulle työtasolle ja painele se kevyesti kasaan. Anna taikinan levätä kylmässä noin puoli tuntia ennen leipomista.

Sitruuna-passionhedelmäpiirakka

• 175 g makeaa murotaikinaa
• 4 munaa
• 50 g sokeria
• 1,5 dl kuohukermaa
• 3 sitruunan mehu ja hienoksi raastettu kuori

Koristeluun:

• 3 passionhedelmän siemenet
• 1,5 dl kuohukermaa löysäksi vaahdoksi vatkattuna

1. Valmista taikina. Kauli taikina ja painele se aaltoreunaiseen piirakkavuokaan, jonka halkaisija on 20 cm. Anna taikinan levätä viileässä 30 minuuttia ja siisti reunat veitsellä. Esipaista piirakkaa 200 asteessa noin 15 minuuttia paistokuulia käyttäen. Poista painot ja paperi ja paista pohjaa vielä 5 minuuttia.

2. Valmista täyte. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon kerma, sitruunamehu ja sitruunankuori.

3. Kaada täyte piirakkapohjalle. Tasoita pinta ja paista piirakkaa 160 asteessa 25-30 minuuttia, kunnes täyte on alkanut kiinteytyä. Anna jäähtyä.

4. Sekoita kahden passionhedelmän siemenet vatkatun kerman joukkoon ja lusikoi kerma piirakan pinnalle. Ripottele pinnalle vielä yhden hedelmän siemenet ja tarjoile piirakka tunnin sisään leipomisesta.

Suolaiset ja makeat piirakat (Gummerus)

Makea murotaikina

• 175 g vehnäjauhoja
• hyppysellinen suolaa
• 75 g hieman pehmennyttä, suolatonta voita
• 2 munankeltuaista
• 1 rkl kylmää vettä
• 40 g sokeria

1. Siivilöi jauhot ja suola kasaksi viileälle työtasolle ja paina jauhoihin kuoppa.

2. Lisää kuoppaan voi, munankeltuaiset, vesi ja sokeri. Sekoita ainekset sormin karkeaksi seokseksi, joka alkaa muistuttamaan munakokkelia.

3. Nypi jauhot sormin seoksen joukkoon, kunnes taikinasta tulee sileää. Painele taikina varovasti palloksi ja kääri se talouskelmuun. Anna taikinan levätä kylmässä noin puoli tuntia ennen leipomista.

Viikunapiiraat

• 400 g makeaa murotaikinaa
• 125 g sokeria
• 1 halkaistu vaniljatanko
• 1,5 dl appelsiinimehua
• 6 tuoretta viikunaa lohkottuina
• 125 g mantelirouhetta
• 50 g voita
• 3 keskikokoista munaa vatkattuina
• 5 rkl luumuhilloa
• tomusokeria koristeluun
• kermavaahtoa tai ranskankermaa tarjoiluun

1. Valmista murotaikina. Kauli taikina ja painele se irtopohjavuokaan, jonka halkaisija on 20 cm tai neljään pienempään vuokaan. Vie taikina viileään lepäämään 30 minuutiksi ja esipaista sitten piirakkapohjaa 15 minuuttia.

2. Vatkaa voi ja 75 g sokeria vaahdoksi. Lisää vatkattu muna joukkoon vähitellen. Vatkaa hyvin ja lisää joukkoon mantelirouhe. Levitä hillo piirakkapohjille ja lusikoi täyte hillon päälle. Asettele viikunaviipaleet pinnalle.

3. Paista pieniä vuokia 10-12 minuuttia ja suurta vuokaa 20 minuuttia tai kunnes täyte on kohonnut ja kiinteää. Kaada loput sokerit kasariin ja lisää mukaan vaniljatanko ja appelsiinimehu. Kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes sokeri on sulanut. Keitä seos kokoon. Levitä kastike viikunoille ja anna piiraiden jäähtyä. Sirottele päälle tomusokeria ja tarjoile paksuksi vatkatun kermavaahdon tai ranskankerman kera.

Suolaiset ja makeat piirakat (Gummerus)

Ei mulla muuta, menen nukkumaan. Särkee päähän. Öitä!

Naja, ei ehkä kaunein kuva, varsinkaan vanhalla nokialaisella otettuna.

Ja mitäs tähän sitten tarvitaan?

• lenkkimakkaraa
• jauhoja
• kuivaa punaviiniä (osta koko pullo ja lirautan niin että tuntuu hyvältä)
• 2dl kermaa
• 2dl kermaviiliä tai smetanaa riippuen kuinka hapanta haluaa (Huom! Peittää punaviinin makua, kunnon alottelevalle alkoholistille siis vähemmän hapanta)
• sipuli tai kaksi
• reippaasti valkosipulia, sellaset kolme kynttä on erittäin jepa
• pippuria, Maggi -maustetta, tuoretta ruohosipulia jonkun verran päälle heitettäväksi
• kasvisliemikuutio tai -tiivistettä ja vettä
• spätzleä

Leikkaa lenkki siivuiksi ja vielä puolikuiksi. Kulhossa kaada joukkoon jonkun verran jauhoja ja heiluttele niin, että peittyvät tasaisesti. Tuhoa sibulat ja valkosibulat. Voita kattilaan ja kossu pakkaseen, eiku siis voita pannuun. Parempi ehkä ottaa kaks kun on noita lenkkimakkaranpalasia kuitenkin sen verran paljon. Tiedät mitä tehdä sipuleille, ja niitten makkaroitten kanssa... Jauhojen kanssa pitäisi tulla kiva rapea pinta :3

Kun tämä rupeama näyttää kunnolliselta, heitä maksusibulat isoon kattilaan ja kaada punaviiniä tarpeeksi. Kahden desin pullolla tuli kerran ihan liian vähän makua :( Sitten keittele punkkua hetki kasaan, tässä vaiheessa koko keittiö tuoksuu taivaalliselle :3 Heitä kermat sekaan ja anna paksuuntua pienemmällä lämmöllä. Mausta Magilla ja pippurilla.

Kiehauta vesi ja kasvisliemimikälie. Lisää spätzlet ja anna kiehua minuutti tai kaksi, valuta vesi ja tarjoile samantien. Syö.

Tästähän tämä elämä alkoi.

Aivan aluksihan tuli tämä katu tutuksi - Planken. "Yo dawg, we heard you like planking so we put 'planking' on your Planken, so you can plank while you Plank". Ei mitää hajua mitä selitän enää...

Mannheimiin muuttaessa googletin ravintoloita, joista tein Pinterest -boardin. Eräs maanantaiaamu juoksin maistraattiin ilmoittamaan osoitteen - kamalan töykeitä ihmisiä; aika varmasti väärä ammatti. Sen jälkeen menin hakemaan aamupalaleivän ennen koulun alkua tuosta leipomosta kuvassa - aivan kamala palvelu. Tilasin leivän ja laittikolan. "Hae kolas ite!". No Max reippaana tyttönä hakee kolansa maksettuaan, ja ensimmäisen työkaveri huutaa "se on sitten muuten maksettava!!!". Kuinka monta leipomon naista voi kokiksen tilauksella suututtaa? Beats me.. Seuraavana aamuna oli mentävä takaisin maistraattiin hakemaan ensimmäisen lukukauden ilmainen junalippu. Tiistait sujuikin saksalaisilta jo paljon paremmin, ja kun kellokin oli vielä niin vähän, päätin tsekata Pinterest -listan ensimmäisen paikan: Dolceamaron.

Businessmiehiä aamupalalla :3

Musiikki ja tunnelma oli juuri Maxille sopiva, mutta mietin kyllä vähän että erotunko joukosta. Kahvila kun on vähän hienostuneempi ainakin olevinaan. Mutta palvelu oli loppujen lopuksi ihan mukavaa. Aamupalasetti kahvilla ja ciabattalla oli erittäin jepa, harmiksi vain pöytäni ympärillä pörräsi kamala kasa banaanikärpäsiä :( Jäi läksyjen lukeminen ja syöminen vähän toissijaiseksi siinä huitoessa.

Olisin kovin mielelläni halunnut paremman kuvan naisten huoneesta, mutta Nokian vanha puhelin ja himmeä valaistus eivät oikein sovi yks yhteen. Sisustus kahvilassa oli kuitenkin melkein paras osa kokemusta.

Kahvila sijaitsee aivan Wasserturmin äärellä, yksisuuntaisen kadun toisella puolen. Taas sai kirota, että jätti kameran kotiin. Aamuaurinko kun osui Wasserturmin suihkulähteeseen niin kauniisti - näytti kuin koko vesi olisi kimallellut. Mannheimissa saisi aina paistaa aurinko..

Rosengarten

Seuraava matkavinkki sopii muihinkin kaupunkeihin. Jos viski, liköörit tai öljyt kiinnostavat, useissa suurkaupungeissa on liike nimeltä Vom Fass, elikkä Hanasta.

Vom Fassin hyvä puoli on, ettei tarvitse ostaa isoja pulloja vain kokeillakseen esimerkiksi uutta viskilajia, vaan myytävät alkavat pienistä taskukokoisista täytettävistä puteleista. Huom. kuvassa myös komea kamerani.

Seuraavana Things I want to do in Mannheim -listalla oli  Mémoires d'Indochine. Synttärit tuli, ja sen mukana 4 tunnin hyppytunti. Toki aamulla tuli ihan hyvästä syystä nukuttua tunti tai pari pommiin. Hups, nuhtelin itseäni ja sanoin, että jos ei tavat parannu, joudun palauttamaan itselleni ostaman lahjan takaisin liikkeeseen. Enää ei ole tullut myöhästeltyä.

Mémoires d'Indochine on pienikokoinen aasialainen ravintola. Saavuimme luokkakaverieni kanssa juuri kahdeltatoista, jolloin ovet aukesivat. Kymmenen minuuttia myöhemmin pöydän löytäminen olisi ollut mahdotonta, niin opiskelijat kuin liikemiehet vyöryivät lounaalle. Onneksi ravintolasta taitaa myös saada ruokansa take awayna.

Suurena ankan ystävänä tilasin itselleni sellaisen. Ruoka oli erittäin hyvää :3 Mutta tästäkin paikasta on kyllä sanottava muutama vähän ei niin mairitteleva sana. Ensinnäkin, vaatteni haisivat koko loppupäivän aivan uppokeitetyiltä; taitaa ensikerralla tulla ruoka mukaan. Toiseksi, joukossamme oli pähkinäallergikko, joka tilasi annoksen, missä oli suolapähkinöitä. Niitä kun ei ollut listattu menuuseen. Selitimme tilanteen tarjoilijalle, joka oli erittäin pahoillaan ja hoiti tilanteen erittäin ammattimaisesti. Palvelussa ei siis vikaa, mutta allergikon parempi kysyä annoksesta ennen tilaamista.

Synttäreitä juhlittiin kolme iltaa putkeen. Tässä taideteos keskimmäiseltä.

Mitä muuta Mannheimiin sitten kuuluu? Tässä muutama kuva kotielosta. Ehkä sitä noutaruuan hakua täytyy sittenkin harkita kahdesti...

Ruoka ja haarukka tappeli; ruoka voitti.

Sitten siitä sisustuksesta:

Tässä työpöytäni. Huomioi inspiroiva viesti seinällä.

Tässä viereinen seinä. Tämä viesti sen sijaan ilmoittaa selvällä saksan kielellä, että huone tulisi siivota. Myös kauniit opiskelumuistiinpanot ovat päässeet kuvaan.

Ja miten se koulun käynti sitten alkoi? No Bar hoppingilla tietty.. Tallinnassa me kutsuttiin sitä kyllä pubcrawliksi, ja meininkikin oli vähän rajumpi.

Ensimmäisenä saavuimma Barriosiin, joka myös löytyi Pinterest -listalta. Kyseessä on texmex-latino vaikutteinen paikka. Oli kuitenkin niin kiire juosta paikasta toiseen, että tyydyimme vain cocktaileihin. Meitä kuitenkin oli kolme mainittavan kokoista seuruetta, että lupasivat kaksi yhden hinnalla. Kierot huijasivat intialaisen, jolla ei alkoholin juomisesta ollut paljon kokemusta, tilaamaan kaksi jumbo Long Island Ice Teata. Häntä ei sitten nähty enää tämän jälkeen.

Ruoan tuoksu sisään astuttaessa oli huumaava. Kaikille tuli nälkä, niin myös vieressäni istuvalle tuoreelle luokkakaverille. Kerroin hänelle että laukussani on koskematon kaupasta ostettu Club Sandwich. Eipä aikaakaan kun se oli hotkaistu pois ilmoilta, ja näin sain ensimmäisen ystävän koulusta :D

Eilen tuli käytyä Barriosissa vihdoin syömässä. Illalla myös tämä ravintola täyttyy nopeasti. Olimme kolmas pöytä avaamisen jälkeen, ja kun seuraavan kerran käännyin ympäri, ei yhtään pöytää ollut enää vapaana. Eli, Mannheimissa on hyvä varata pöytä tai saapua ajoissa. Mutta siitä ruokailukokemuksesta enemmän, itse tilasin Jambalaya con Gambasin. Oli hyvää ja valtavan kokoinen annos, mutta katoppas. Kaikki uppos :3 Jälkiruokalistaa ei ole, siirryin alkoholittomiin cocktaileihin. Oliko se seitsemästä mihin virallinen Happy Hour..

Surullisen kuuluisa Long Island Ice Tea

Mojitossani kasvoi puu

Ja bar hopping matka jatkui. Seuraavaksi suuntana oli Shooter's. Nyt täytyy sanoa, että jokaisessa kaupungissa vanhempien luonta poismuuton jälkeen on ollut Shooter's. Frankfurtissa, jonne menimme töitten jälkeen odottamaan aamujunaa muutaman oluen ja party platen äärelle; Tallinnassa Bermudan kolmiossa - halpoja shottilautasia; sekä nyt Mannheimissa. En tiedä, että tuleeko sitä sitten muutettua vahingossa aina Shooter's -kaupunkiin vai jos sitä muuttaisi Shooter's vapaaseen kaupunkiin, niin pykättäiskö sinne sitten äkkiä sellainen?

Ylläripylläri shotteja, ja tahmanen kädenjälki

Max maistui ihan Listerinelle. Ja Rambosta tulee kuulemma baarimikko huutamaan tilaajalle naamapunaisena. Suuri mysteeri on, että mihin näistä juomista kuuluu bobbycarilla baarin ympäri ajo. Sellainenkin on. Eli varovaisuutta tilatessa!

Seuraavana Stars, joka on korkealla Mannheimin kattojen yläpuolella.

Puolistakaan näistä ihmisistä ei ole mitään hajua keitä he ovat :D Jotain ylempi tai rinnakkaisluokkalaisia.

Starsissa kaikki cocktailit on nimetty julkimoiden mukaan. Max no shame tilaa: "Hi! I'd live Ryan Gosling, but if that's a bit hard to arrange, I'll settle for a drink". Baarimikottaren ilme oli vähän ihmetystä täynnä.

Ryan oli sweet :3 ja mehukas :D En tiedä Mannheimissa cocktailia tilatessa, että tilaako sitä alkoholia hedelmillä vai hedelmäsalaatin alkoholilla.. Ryan Gosling oli kyllä melko näyttävä :D

Nyt pitää pitää kiirettä, kun olisi lähdettävä Heidelbergin kautta Gießeniin ystäviä tapaamaan, ja ovesta tulisi olla ulkona alle vartissa.

Mutta mutta.. Starsista yhtämoisella kiireella jatkui matka Timesiin. Kaikki kolme seuruetta päättivät matkansa sinne, eikä joukkoon tainnut koulumme ulkopuolisia eksyä. Olihan päivänä tietysti tiistai 1.10. :D

Jotenkin siinä pääsi käymään niin, että minä ja ystäväni olimme viimiset lähtiät aamulla. Itselläni oli vapaa päivä mutta kaverilta jäi tunnilla käynti tapahtumatta :D Nukkua kun olisi kerennyt puoli tuntia. Tsot tsot!

DJ heipattelee..

Jostain kumman syystä noilla seinillä ei roiku kelloa Helsingin ajassa. On vaan New York, Pariisi, Sydney, Berliini ja yms yms. Että se oli sitten sellainen reissu. Seuraava kerta Timesissa oli ensimmäinen synttärinjuhlinta ilta. Sinäkin päivänä joku toinen kouluista oli pubcrawlaamassa. Mutta nyt on juostava.

Ciao ciao, bitches :*

Viikonlopun tullessa oli pakko keksiä jotain rentouttavaa tekemistä, ja mikäs sen parempaa kuin matka Ikeaan :3 Keltaiseen kassiin tarttui jo vaikka mitä matkalla, mutta hirveän viikonloppujonon hännillä luovutin, ja kasvatin samalla ruokapuolen budjettia :3

Tässä kaikennäköistä ulkosuomalaisen herkkua :3

Kokosbollarna :3

Silakanmätiä :3

Sinappi-tillikastike lohelle :3

Raakaa piparitaikinaa!!! :3

Puolukkamehutiiviste

Ruusunmarjajuoma, siitä taijotaan ruusunmarjakiisseli :3

Omenaglögi :3

Lapin rieskaa

Kermakastike lihapullille; kastikkeita tehdessä ei enää riitä keskittymiskykyä niin koskaan :D

SEKÄ savustettua poroa :3

Kyllä tästä vielä kalu tulee. Vaikkei samaa lihaa kuin yleensä, ni kyllä tästä vielä poropiirakka vääntyy! :3

Ei muuta kuin joulunodotukseen kun Halloweenista kerran selvittiin :)

Kuva aidosta 'Flappergirl'istä 1920-luvulta. Huom. mustavalkoinen kuva ja ajalle tyypillinen typerä ilme.

Myös nenättömyys oli erittäin 'in' Charlestonia tanssittaessa.

Jos ihan totta puhutaan, niin ei se Halloween kyllä ihan ongelmitta sujunut. Hyppytunnilla oli kokattava, syötävä, tehtävä koe, ja kovasti yritin myös löytää pitkiä iltapukuun sopivia satiinihansikkaita. Jälkimmäinen ei vain ollut niin helppoa. Kiersin niin Kaufhofit, Engelhornin että Peek & Cloppenburgin, mutta ei niin ei; ei edes turkkilaisten juhlavaateliikkeistä - niissä oli vain huiveja. Eikä taida toi saksalaisten englannin taito olla ihan riittävää luokkaa. Hansikkaitten sijaan kun esiteltiin iltalaukkuja ja ihan itse niitä iltapukuja. Eräs yritti jopa myydä rukkasia. Hiivin salakavalasti pois kesken esitelmöinnin - oli toki erittäin kaunis beige mekko mustalla helmalla parilla sadalla. Jos se sisko taas menis joskus naimisiin, vink vink ;)

Luovuttaneena tarvoin Paradeplatzin suuntaan kun matkan varrella sattui Erdbeermund -niminen sex shop :D Ajattelin, että jos ei täältä löy'y, niin sitten on jo kerkein aika mennä kotiin valmistelemaan loppua ruumiista illan juhliin.

"Hey, do you have gloves?"

"Yes, here. Black, red or made of lace?"

"Black"

"16,90€"

"Here"

"Thank you"

Ei se sitten vihdoin ollutkaan ihan niin vaikeeta :D Ja sitten niihin surullisiin uutisiin. Viimisestä baarista lähdettäessä huomasin, etteivät shottien juonnin aika riisutut hansikkaat enää olleetkaan takin taskussa. Oli niistä ainakin hetki iloa...

Vähän sottainen huone ja erittäin komea nokialainen. Ratikkapysäkillä tuli muuten vastaan toinen flappergirl ja Jessica Rabbit. Omassa illanviettoseurueessa oli neljä ihmistä, joista kaksi pukeutui Halloweeniksi ihan vaan itsekseen. Toiselta kyllä tippui maissia syödessä hammas, ehkä se oli Halloweeniä riittämiin. Lisäkseni sentään yksi oli vaivautunut. Meksikolainen luokkakaverini vaelti Mannheimin yössä Sombrero päässä. Sillä kyllä sai pojilta huomiota, harmi vain että meksikolainen on itsekin miespuolinen :D

--------

What are this? Dala yksisarvinen?

Tähän tulee tuleva Tiffany's kokoelmani

Ja tänne Chanelin laukut.

Aamupala Tiffanysilla toukokuun lopulta. Kyllä se tästä, ainakin tiedän, missä kaupungissa voi kokoelman kasvattamisen aloittaa. Vastaushan on Frankfurt.

Kuvan otti koulukaverini. Kakussa on enemmän kynttilöitä kun itse kakkua :S

Tässä Maxin Saksan tarinan pääpahis, tai -hyvis. Se jää nähtäväksi.

Miähän lähin Saksaan siis opiskelemaan International Business Managementia. Pelottavan kuulosten tittelejen kääntäminen ei ole mun lemppariharrastus, joten se jää nyt kaikille ymmärrettäväks englanniksi.

Tässä Mannheimin yliopisto.

Mannheimin kaksi tärkeintä puolta ovat laaja valikoima korkeamman asteen kouluja sekä teollisuus. Siksi ei siis yks kauneimmista kaupungeista, eikä loppujen lopuksi kovin suurikaan. Ruokatarjonta on kuitenkin ensiluokkaista verrattuna siihen, miten yksipuolinen ravintolakulttuuri meillä on kotona Suomessa kotikaupungissani. Ja jos Baden-Württembergin pohjoisosasta jotain kaunista etsii, kannattaa suunnata Heidelbergiin. Itse en ole siellä vielä käynyt kuin vasta pyörähtämässä syömässä, mutta uskoisin että kun vihdoin tulee mentyä, täytyy siitä raapustella muutama sananen tännekin.

Mitä mainitsin Heidelbergissa käväisemisestä.. Kävimme syömässä Hakims Imbississä, jossa on alueen parhaat ribsit erittäin sopivaan hintaan. Kymmenellä eurolla saa puoli sikaa lautaselle, ja koska olin miesseurassa, täytyi todistaa että kyllä tytötkin osaa syödä :3 Loppujen lopuksi istuttiin kaikki olohuoneessamme valittamassa kuinka mahat ovat täysiä. Mikä paikassa on erikoista on, että se on kuin aivan tavallinen snägäri, joskin hyvin varjeltu salaisuus. Keittiönä toimivan asuntovaunun ympärille on rakennettu muoveistä pieni suoja, jonka sisälle on sijoitettu muutamia tuoleja, pöytiä ja paljon mattoja. "Seinillä" roikkuu jos minkä näköistä taideteosta, ja kattopalkkia pitkin kasvaa viiniköynnös. Tulee ihan mieleen kuvitelma siitä, millaisia snägäreitä eteläosista Jenkkejä voisi kuvitella löytävänsä. Näin syksyllä on hyvä pukea lämpimästi päälle, jottei syömisnautinto laske palalemisen takia. Minulla ei ollu kameraa mukana siellä käydessämme, mutta heidän Facebook -sivulla olevista kuvista, voi jotenkin hahmottaa, mitä tässä yritän sanoin kuvailla. Kyseessä ei siis todellakaan ole mikään Fine Dining -paikka, mutta kokemuksena sen arvoinen ja vähän ylikin :3 oli nimittäin erihyviä ribsejä. Liikaa ei viitsinyt meikata, jos posket tulisi olemaan BBQ-kastikkeessa. Opettelin kuitenkin kunnollisen etiketin ennen kun lähdettiin.

Mannheimissakin on opiskelijan hyvä syödä budjettia noudattaen. Tämä kyseinen "opiskelijaravintola" tarjoaa lounasbuffen alle 7 eurolla opiskelijakorttia näyttämällä. Taaskan ei kyse siis ole mistään hienosta hienosta ravintolasta vaan juuri opiskelijapaikasta, josta löytyy perusruokaa - koulujen ruokaloita parempaa - käypään hintaan. Elikkä siis loppukuun kohde, jos vaatii kuitenkin parempaa kuin makaronit ja tonnikala.

Tässä vielä paikka ulkoapäin. Itse kävin syömässä Flammkuchenin ja join kokiksen, eikä hinta ollut ollenkaan paha, ottaen vielä huomioon, että Flammkuchen on yksi suosikeistani. Reseptikin löytyy jo täältä aiemmin. Flammkuchenhan on siis pizzan tapainen, mutta ohuempi eikä yleensä sisällä juustoa tai tomaattia. Vähän siis kuin Pizza 2.0 kaikille fancy pantseille, jotka rakastavat syödä hyvin :3 Flammkuchenin syöntiin löytyy varmasti parempiakin paikkoja, mutta palatakseni takaisin tähän Curubarin, joka sijaitsee korttelissa B2.. Nettisivuillaan he mainostavat kahden täytteen pizzoja ja pientä limua hintaan 5€ opiskelijoille. Ei hullumpi tarjous.

Mannheimin keskustassa harvemmin käytetään kadunnimiä, vaan sen sijaan kortteleita, jotka ovat nimetty kirjaimen ja numeron yhdistelmällä.

Tämä viimisin kuva nyt ei varsinaisesti liity mihinkään, mutta oli pakko ikuistaa, kun tuli vastaan kameran kanssa kävelykierroksella. Näitä samaisia muovinpalasia myytiin Thaimaassa lomallamme, olisiko ollut vuonna 2007. Tämä kyseinen pallo on tehty 30 palasta, ja itselläni on kotona Suomessa paljon isompi 120:stä. Eikä muuten maksanut muutamaa euroa enempää. Vitosella saa sisälle Ikean peruslampun. Tavallisesti rakastan designia ja vähän erikoisempia esineitä, mutta tämä nyt on täyttä kusetusta. Ei todellakaan 99 euron arvoinen! Säästäkää rahanne! :D Ihmisiä varmasti ihmetytti, kun seison ikkunan takana hihittelemässä.

Tässä Paradeplatz, tavallaan koko keskustan keskusta ja yleinen tapaamiskohta kavereille. Takana näkyy GALERIA Kaufhof, joka vastaa meidän Stockmannia. Saksassa on paljon pieniä ruokakauppoja, joissa laatu ei aina ole paras eikä tarjonta laaja. Peruspaikat kuten Aldi, Penny tai Lidl kattavat vain nimenomaan perustarpeet, mutta Kaufhofin ruokapuolelta löytyy yleensä onneksi kaikki erikoisempi tarvittava. Rahaa sinne tuhlaantuu aina kuitenkin aivan liikaa - hyllyissä on kaikennäköisiä maittavia erikoisuuksia, ja hintakaan ei ole aivan halvimmasta päästä :s Ei siis sovellu liian tiuhaan vierailuun :D Yksi asia, jota on ikävä, on Stokkan delin kana-caesarsalaatti. En tiedä myydänkö sitä Suomessa tai samalla reseptillä, mutta Tallinnassa elin sillä :3 Se on vain niin hyvää, että syntyy addiktio. Lähettäkää postissa lisää!

Yksi asia, jota en saksalaisista ymmärrä, on heidän rakkautensa paahdettuihin kanstanjoihin. Muutama vuosi takaperin ystäväni vanhemmat tarjosivat minulle perunoita kanstanja-sienikastikkeen kera. Kastanjat vaan ei niin koskaan tule olemaan osa ruokavaliotani.

Tässä yksi kiireisimmistä ostoskaduista, ja taustalla näkyy Wasserturm. Tämän katu lähtee Paradeplatzilta, ja varrella on jos minkänäköistä kauppaa. Tältä kadulta löytyy H&M, Zarat, Mangot ja NewYorkerit, mutta myös Kaufhof, Peek & Cloppenburg - joka tarjoaa vaatteita enemmän aikuiseen makuun, sekä Engelhorn - joka mainostaa suurin kirjaimin tarjoavansa Pradaa ja Bottega Venetaa. Ensimmäisen koulupäivän arvonnassa onnistuin voittamaan 25€ lahjakortin Engelhornin. Korttia ei kyllä ole näkynyt vielä, mutta jos sen joskus vielä nään, niin ehkä sillä saa ostettua erittäin hienot sukat tai jotain vastaavaa. Mihinkään isompaan se ei taida riittää. Samaan suuntaan vievällä tiellä tämän vieressä on myös Engelhorn Sports. Kait se auttaisi uusien salikenkien ostoonkin hyvänä alkuna.

Tadaa! Wasserturm.

Valitettavasti tänä päivänä, kun kuvat tuli otettua, oli sää erittäin kehno. Ennen tätä päivää oli joka päivä aurinkoinen, mutta nyt on syksy tullut Mannheimiinkin, ja yhdessä yössä tuli 15 asteen tiputus lämpötiloihin.

Wasserturmin ympärillä on kaunis, pieni ruusutarha ja suihkulähde, ja pimeäntullen on valaistus melko dramaattinen. Kamerani on vain myös niin kehno, ettei siitä oikein kuvaa saa. Suosittelen menemään itse, kun ihmiset saapuvat tähän mahtavaan turistikohteeseen lomailemaan - tai sitten ei. Mutta kaunis se on silti.

Jostain syystä tää pappa asettu poseeraamaan.

Ciao! :)

Tänään kuunnellaan tätä :)

Und ich schau nicht mehr zurück,
aber wenn ich zurück schau, seh ich nur mein Glück.
Alles andere hab ich gerne zugeschüttet,
und mit schönen Erinnerungen überbrückt.

Hur som helst, tarinahan siis tavallaan alko siitä, että muutettiin kaikki kamat Tallinnasta Suomeen.

Mikä kaaos sekin oli! Sitten täytyi lajitella astiat vaatteista, ja taas vaatteet, jotka lähtee mukaan, ei lähde tai menee kierrätykseen. Lopuksi kuitenkin saatiin pieni Audi Q3 täyteen vaatteita ja kenkiä ja muita hyödykkeitä, ja matka kohti Helsinkiä alkoi. Se 1½ tunnin istuminen oli jo ihan kamalaa. Pelotti vain, mitä tapahtuu seuraavana päivänä, kun ajetaan Tukholmasta Malmöseen. Lopulta päästiin Helsinki. Vinkki: Jos et mahdu istumaan tai tekemään mitään, nuku.

"TUUT TUUT", sanoo laiva.

Vähän surullinen ja väsynyt Max seuraavana aamuna kapuamassa autoon.

Maanantai ei taida olla ruotsinlaivojen paras päivä - hiljasta piteli. Meidän hytti oli tosin suoraan yökerhon alapuolella, hyvät oli bileet. Seuraavana päivänä oli väsy, ja ihan liikaa aikaa nukkua. Matkalla oli tietty pakko pysähty Brahehusin kohdalla, kuten joka vuonna ku vaan ohi ollaan ajettu.

2007

2008

2013

Sää oli reippaasti parempi kuin aikaisempina vuosina. Paikalla ei ollut paljoa ihmisiä, mutta suomalaisia mummoja tuli heti huoltoaseman puolella vastaan :D Brahehusin huoltoaseman yhteydessä on pienen pieni karkki puoti, jossa valmistetaan kaiken makuisia polkagriseja, nomnom :3 Siällä miä tuijottelin kädet vasten ikkunalasia ja kuolasin.

Loppupäivä: uninen.

Seuraavana aamuna saavuttiin Lyypekkiin. Shoppailua ja ahdistusta. Tuli ehkä katottua hotellihuoneessa liikaa telkkaria. Saksassahan kaikki on dubattu, ja tosi-TV ERITTÄIN käsikirjotettua. Huono vaan, että näyttelemisessä olisi vielä hiottavaa. Alkoi jo pelottaa, et jos tänne jää, ni tuleeko minustakin sellainen. Mutta onneksi Lyypekissä on Gaastran liike, ja sain näemmä etukäteissynttärilahjan vaatteitten muodossa. Ei tuu kylmä tänä syksynä :3

Lyypekissä äiti löysi ensimmäisen DM:n, ja pisti haisemaan. DM:llä on omia merkkejä, kuten Balea, Ebelin ja P2 Cosmetics, mutta myös tavallisia yleisempiä tuotteita. Kaikki kosmetiikkatuotteet maksavat vain murto-osan Suomen hinnoista. Compeed rakkolaastarit maksavat vähän päälle 4€. Niitäkin on joskus tullut hamstrattua kotiin, kun mulla sattuu olemaan addiktio hiertäviin korkokenkiin :3

Keskustan jälkeen mentiin Cittiin, joka on samalla tavallinen ruokakauppa että tukku. Cittin viinahylly on melko kunnioitettava, ja huvikseni kiersin ympäriinsä. Lista bongatuista pulloista:

fisu

salmari

turkkari

Lapponia mustikkalikööri yms.

Vana Tallinn

Elikkä jos sitä asuisi yhtään lähempänä Lyypekkiä, olisi juomatavat melko samat kuin Tallinnassa. Ei niin että hirveesti tulisi kylläkään vahvempia viinaksia juotua. Vanhatkin pullot ovat täysinä seisoneet kotona koristeena kolmisen vuotta.

Jäätiin pohjoiseen yöpymään; ihan Lyypekin kupeeseen eli Travemündeen. FinnLinesin lautat tulevat suoraan pikkukaupungin keskustaan. Travemünde itsessään on mielestäni Saksan kauneimpia paikkoja. Kait se johtuu meren läheisyydestä. Onhan se nyt vaikeaa elää Neckarin ja Rheinin lähistöllä, ja kaukana Itämerestä, varsinkin kun on kotoisin rantakaupungista.

Strandpromenade

Traemünden kadut on täynnä kalaravintoloita. Me käytiin syömässä Ristorante Casablancassa, joka on kuulemma italialainen. Syy miksi sinne mentiin, oli kuitenkin se, että söin toissakesänä siellä saman annoksen - Scampi al fornon - ja se on omnomnom hyvää :3 Katkarapuja valkoviini-yrttivoikastikkeessa, oi mul on taas nälkä.

Tarjoilussa oli kyllä ihmetteleminen. Kaikille muille tarjoilija puhui erittäin lämpimästi saksaksi, ja meidän tarjoilua oli pikaista ilman hymyn häivää :(

Miä vähän pelkään joutsenia. Luulen, et ne yrittää aina syödä mun varpaat. Ja ne sihisee :S

Seuraavana päivänä aikanen herätys ja kiirekiirekiire Mannheimiin. Ja kuten sanottu, jumiinhan me jäätiin. Kamat kotiin, ja Ikeaan. Mitä sähläystä. Yö meni peiliä kasatessa ja etsien patjaa, sukkia, lakanoita ja tyynyjä.

Aamulla isi haki minut heidän yöpymispaikkaansa aamupalalle. Olivat kuulemma erittäin tyytyväisiä paikkaan.

Gasthaus zum Ochsen

Syksy on jo tullut. Toistaiseksi. Säähän parani heti, kun vanhemmat pääs ulos maasta :D

Kesällä varmaan ihan kiva paikka.

Ja siis näin tänne päädyttiin. Sää on ollut vaihtelevaa; aamusin on kylmä, mutta päivällä pitää riisuutua t-paitasilleen.

Iltapäivällä tapasin kaverin ja menimme syömään tosi kivaan tapas -paikkaan, joka on iltaisin aina ihan täynnä! Ruoka oli omnomnom hyvää :3 Torstaisin kuuden jälkeen tapas -listalta voi tilata neljä annosta yhteishintaan 11,80€. Tavallisesti jo kahden tapaksen hinta lähentelee tuota. Mannheim ei toki ole Saksan suosituin turistikylä, mutta jos kukaan koskaan käy Heidelbergissä katsomassa linnaa ja sitten sattuu Mannheimiin, on Palm's tsekkaamisen arvoinen paikka ;)

Vähän ennen kahdeksaa käveltiin kaverin kanssa ratikkapysäkille katsomaan aikataulua, jolloin tuntematon nainen juoksi paikalle ja tarjosi lippuja Bundesvision Song Contestiin. Ensin oltiin ihan ihmeissämme, mutta päätettiin kuitenkin ajaa Mannheimin SAP Arenalle ja koettaa lahjaksi saatuja lippuja. Suuri kiitos tälle tuntemattomalle naiselle; ilta oli ihan huippu.

Bundesvision Song Contest on laulukilpailu euroviisujen tapaan, mutta vastakkain kilpailevat Saksan eri osavaltiot. Illan juonsivat Sandra Rieß ja Stefan Raab, joista jälkimmäinen vain sattuu olemaan Maxin suosikki saksalainen. Raab on tunnettu muun muassa ohjelmastaan TV Total, jonka tähden hän on myös vieraillut Suomen Lapissa kaudella 4 - eli vuonna 2002. Pätkä kuvattiin ohjelman Raab in Gefahr -osuuten, ja se näytettiin 155. jaksossa. Ensimmäiselle kaudella mukana vieraili myös Sarianna Salminen - tai oikeammin hänen koiransa. Tänä kesänä valmistautuessani saksan kokeeseen, lukemisen sijaan käytin paljon aikaa TV Totalin katsomiseen. Siksipä oli aivan uskomatonta nähdä yksi suosikkiesiintyjistään ensimmäisen viikon aikana! Mutta kuten mainitsin, Raabin ainoa taidonnäyte ei ole vain TV Total, vaan hän on muun muassa kehittänyt Wok-WM:n, ja myös tämän illan suuren spektaakkelin eli osavaltioitten välisen viisukisan!

Tässä huono yritys saada Raab kuvaan. Tänään syömässä mietin, että kameraa on vaikea kantaa mukana kun tulee ihan turistiolo. Tuntia myöhemmin harmittelin, että täytyi selvitä pelkällä puhelimella.

Tästä se seikkailu tavallaan alkoi!

Aika pelottava ilme. Jos olisin Stefan Raab, juoksisin.

It's show time, baby! Ideanahan on sama kuin euroviisuissa - jokainen "maa" esittää kappaleensa, jonka jälkeen äänestellään. Erona vain, että itseään saa äänestää, ja suurin osa antoi itselleen täydet 12 pistettä. Show pitäisi olla jos ei kokonaisena, niin ainakin palasina katsottava täällä - tosin kaikki tapahtuu saksaksi.

Ensimmäisenä lavalle astui Rheinland-Pfalz, esiintyjänä Mega! Mega! - Strobo. Herranen aika! Katsokaa tää video! Seuraavan kerran ku lähen viihteelle, haluun vähintään yhtä eeppisen baariasun!

Hessen! Asuin ennen Tallinnaan muuttoa Frankfurt am Mainin ympäristössä, joten Hessenillä on aina paikka Maxin sydämessä :3 Sing um dein Leben - Unter meiner Haut.

Seuraavaksi paikalle tupsahti Thüringen, Hannes Kinder & Band - DéJà-vu. Tästä ei oikeen hirveemmin jäänyt mitään päähän.

Hamburg, Johannes Oerding - Nichts geht mehr. Hurja taisto ykköspaikasta, mutta tippui hopealle viime metreillä.

Bayern, Charly Bravo - Dreckige Namen. Taisi saada ainoat pisteet itseltään.. sellasta se on baijerissa.. :D

Schleswig-Holstein, Luna Simao - Es geht bis zu den Wolken. Upee tyttö o.O vaa 17! Otti koulust kaks päivää lomaa kisaa varten :D

Saarland, DCVDNS - Eigentlich wollte Nate Dogg die Hook singen. Ihanan nörtinnäkösii gangstoi :3 :D Videolta näyttää tylsemmältä ku mitä se oli livenä :D

Sachsen-Anhalt, Adolar - Halleluja. Jos ihan totta puhutaan, tää oli jotenki tylsä kaikkien muitten keskel. Myöskin vain 12 pistettä kuten Bayer.

Bremen WTF?! :D De Fofftig Penns - Löppt. Biisin loppuaikana ei voinut muuta kun nauraa. Onko tää nyt sitten sitä saksaa? Breakdown oli kans myös niin paljo vakuuttavampi isossa areenassa ku videolta katottuna.

KEULE! Ja, genau! Elikkä Brandenburg, Keule - Ja genau! Noita tekstejä ei ollut ruudulla vasta kun lopussa, ja pelkästään 'ja genau' kohdassa. Se on hyvä osata laulaa perässä. Revin tästä huonoja vitsejä sitten koko loppuillan. Ja kaunis on morsian. Keulenhan ois pitänyt voittaa; eniten tais olla koko areenalla Keulen faneja, tai sitten ne oli vain äänekkäimpiä.

Baden-Württemberg aka uusi koti! Max Herre feat. Sophie Hunger - Fremde. Katoppa, senkin nimi on Max :)                 Ich geh meinen Weg bis ans Ende
Sehnsucht nach der Zukunft, Heimweh nach der Fremde

Sachsen, The toten Crackhuren im Kofferraum (elikkä kuolleet crackhuorat paksissa) - Ich brauch keine Wohnung. Jännä. Taas täytyy harmiks sanoo,et se kaikki taustahälinä ja biletys ei välity nauhotettuun kuvaan.

Niedersachsen, Bosse - So oder so. Tätä oliki kuullut radiossa keskiviikosta lähtien ku päästiin vihdoin Travemündeen. Oikea asenne :) Maxillaki ois ollu hyvät sanat, mut en vahingossakaa haluu kirjottaa niit tänne väärin.

Jaaaa.. Berlin, MC Fitti - Fitti mit'm Bart.

Ei muuta sanottavaa. Kait se ois sitte Saksan Petri Nygård.

Taistelu oli tiukkaa. Top 3 näyttää tältä:

1. Niedersachsen, Bosse - So oder so, 153 pistettä

2. Hamburg, Johannes Oerding - Nichts geht mehr, 145

3. Berlin, MC Fitti - Fitti mit'm Bart, 105

Perässä seuraa Keule (94 pistettä), ja sitten Saarlandin nörttiräp (91), jou!

JEI!

Max näyttää hölmöltä ja kiittää ja kuittaa! Turistellaan sitten toisella kertaa!

Ah ja tää on ollu soittolistalla jo pitkään; vuoden 2011 voittaja :) Ja genau!

Oje! Nordrhein-Westfalen ja Mecklenburg-Vorpommern unohtu! Lisätään myöhemmin :)
 EDIT: Niitä ei oo netissä yksittäisenä noita esiintymisiä. Harmi, sillä Guaia Guaia pisti kaiken lavalla paskaks ja se oli aika huvittava näky :D

Tämän päivän resepteistä ei ole kuvia.

Lohitäyteiset letut

Lisa Kochen & Backen Februar 2013

• 100 g jauhoja
• 2 dl maitoa
• 2 munaa
• suolaa
• 25 g voisulaa
• 80 g crème fraîchea
• 1 tl sitruunamehua
• pippuria
• 8 siivua savustettua lohta
• 8 salvianlehteä (vaihdoin tilliin)
• 40 g juustoraastetta

Sekoita maito ja jauhot kulhossa, lisää munat ja suola. Anna levätä 15 minuuttia. Lisää voi pannulle ja paista letut (noin 8 lettua). Pidä uunissa 70 asteessa lämpöisenä.

Sekoita crème fraîche ja sitruunamehu keskenään, mausta suolalla ja pippurilla. Leikkaa lohi paloiksi. Levitä jokaiselle letulle crème fraîche -sekoitusta ja lisää päälle pala lohta, ja yksi salvian lehti (sekoitin tillin crème fraîchen joukkoon). Rullaa ja laita uunivuokaan. Levitä päälle juustoraastetta ja laita uunin, ja odota juuston sulamista. Lisää halutessasi päälle pinjansiemeniä (käytin kurpitsaa).

Sipulipesto

Lisa Kochen & Backen Februar 2013

• 250 g punasipulia
• 2 valkosipulin kynttä
• 10 timjaminoksaa
• 4 rosmariininoksaa
• 6 rkl öljyä, esim. oliiviöljy plus purkin öljyämiseen tarvittava määrä
• 100 g fetaa
• suolaa
• 1 rkl juoksevaa hunajaa
• chilihiutaleita

Kuori ja pilko sipulit. Pese yrtit ja pilko pieneksi.

Lisää pannulle 6 rkl öljyä, ja paista sipuleita muutaman minuutin ajan. Lisää loppuvaiheessa yrtit. Leikkaa feta paloiksi, ota sipulit pois liedeltä. Sekoita feta joukkoon. Mausta hunajalla, suolalla ja chilihiutaleilla.

Kaada pesto kannelliseen purkkiin kuumana, öljyä kansi. Sulje purkki hyvin ja anna jäähtyä. Sopii hyvin kalalle ja lihalle.

Elsässer Flammkuchen

Neue Ofengerichte Essen & Genießen

• 430 g jauhoja
• suolaa
• 6 rkl öljyä
• 2 isoa, miedonmakuista sipulia
• 250 g pekonia kuutioina
• 200 g hapankermaa
• 200 g crème fraîchea
• pippuria
• ½ tl paprikajauhetta
• ½ nippua persiljaa

Sekoita suolaa jauhoihin, lisää 4 rkl öljyä ja sekoita tasaisesti. Lisää joukkoon 2,5 d kylmää vettä ja sekoita taikina tasaiseksi. Kääri taikina folioon, ja anna levätä jääkaapissa puolisen tuntia.

Kuori sipulit ja leikkaa renkaiksi. Paista sipulit ja pekoni pannulla jäljellejääneessä öljyssä. Esilämmitä uuni korkeimmassa mahdollisessa asteessa.

Kaulitse taikina mahdollisimman ohueksi, levitä rasvatulle leivinpellille, nosta reunat hiukan ylös. Sekoita hapankermat, paprikajauhe, suolaa ja pippuria ja levitä taikinan päälle.Levitä päälle sipulit ja pekoni.

Laita uuniin 8 minuutiksi, kunnes taikina alkaa kuplia. Pese persilja, silppua pieneksi, ja levitä flammkuchenin päälle.