Tässä on ollu elämä niin hektistä muuton jälkeen, ettei koskaan oikein tullut puhuttua mitään itse muutosta. Hommahan meni näin, että maanantaina 16. syyskuuta lähettien Suomesta vanhempien kotoa liikkeelle ja Ruotsin kautta, Saksan halki saavuttiin Mannheimiin 19. päivä. Kotiovella oltiin 15:44, joka oli vaan 1½ tuntia myöhemmin kuin suunniteltu, koska jos motari Frankfurtin ympäristössä tukkiutuu, ni se kans tukkiutuu. Sellasta se oli silloin au pairinakin, kun asuin Hofheim am Taunuksessa ja aamulla piti päästä keskustaan viemään lapset tarhaan ja äidin keretä toimistolle kahdekaksi.

Hur som helst, tarinahan siis tavallaan alko siitä, että muutettiin kaikki kamat Tallinnasta Suomeen.

Mikä kaaos sekin oli! Sitten täytyi lajitella astiat vaatteista, ja taas vaatteet, jotka lähtee mukaan, ei lähde tai menee kierrätykseen. Lopuksi kuitenkin saatiin pieni Audi Q3 täyteen vaatteita ja kenkiä ja muita hyödykkeitä, ja matka kohti Helsinkiä alkoi. Se 1½ tunnin istuminen oli jo ihan kamalaa. Pelotti vain, mitä tapahtuu seuraavana päivänä, kun ajetaan Tukholmasta Malmöseen. Lopulta päästiin Helsinki. Vinkki: Jos et mahdu istumaan tai tekemään mitään, nuku.

"TUUT TUUT", sanoo laiva.

Vähän surullinen ja väsynyt Max seuraavana aamuna kapuamassa autoon.

Maanantai ei taida olla ruotsinlaivojen paras päivä - hiljasta piteli. Meidän hytti oli tosin suoraan yökerhon alapuolella, hyvät oli bileet. Seuraavana päivänä oli väsy, ja ihan liikaa aikaa nukkua. Matkalla oli tietty pakko pysähty Brahehusin kohdalla, kuten joka vuonna ku vaan ohi ollaan ajettu.

2007

 

2008

 

2013

Sää oli reippaasti parempi kuin aikaisempina vuosina. Paikalla ei ollut paljoa ihmisiä, mutta suomalaisia mummoja tuli heti huoltoaseman puolella vastaan :D Brahehusin huoltoaseman yhteydessä on pienen pieni karkki puoti, jossa valmistetaan kaiken makuisia polkagriseja, nomnom :3 Siällä miä tuijottelin kädet vasten ikkunalasia ja kuolasin.

Loppupäivä: uninen.

 

Seuraavana aamuna saavuttiin Lyypekkiin. Shoppailua ja ahdistusta. Tuli ehkä katottua hotellihuoneessa liikaa telkkaria. Saksassahan kaikki on dubattu, ja tosi-TV ERITTÄIN käsikirjotettua. Huono vaan, että näyttelemisessä olisi vielä hiottavaa. Alkoi jo pelottaa, et jos tänne jää, ni tuleeko minustakin sellainen. Mutta onneksi Lyypekissä on Gaastran liike, ja sain näemmä etukäteissynttärilahjan vaatteitten muodossa. Ei tuu kylmä tänä syksynä :3

Lyypekissä äiti löysi ensimmäisen DM:n, ja pisti haisemaan. DM:llä on omia merkkejä, kuten Balea, Ebelin ja P2 Cosmetics, mutta myös tavallisia yleisempiä tuotteita. Kaikki kosmetiikkatuotteet maksavat vain murto-osan Suomen hinnoista. Compeed rakkolaastarit maksavat vähän päälle 4€. Niitäkin on joskus tullut hamstrattua kotiin, kun mulla sattuu olemaan addiktio hiertäviin korkokenkiin :3

Keskustan jälkeen mentiin Cittiin, joka on samalla tavallinen ruokakauppa että tukku. Cittin viinahylly on melko kunnioitettava, ja huvikseni kiersin ympäriinsä. Lista bongatuista pulloista:

fisu

salmari

turkkari

Lapponia mustikkalikööri yms.

Vana Tallinn

Elikkä jos sitä asuisi yhtään lähempänä Lyypekkiä, olisi juomatavat melko samat kuin Tallinnassa. Ei niin että hirveesti tulisi kylläkään vahvempia viinaksia juotua. Vanhatkin pullot ovat täysinä seisoneet kotona koristeena kolmisen vuotta.

Jäätiin pohjoiseen yöpymään; ihan Lyypekin kupeeseen eli Travemündeen. FinnLinesin lautat tulevat suoraan pikkukaupungin keskustaan. Travemünde itsessään on mielestäni Saksan kauneimpia paikkoja. Kait se johtuu meren läheisyydestä. Onhan se nyt vaikeaa elää Neckarin ja Rheinin lähistöllä, ja kaukana Itämerestä, varsinkin kun on kotoisin rantakaupungista.

Strandpromenade

Traemünden kadut on täynnä kalaravintoloita. Me käytiin syömässä Ristorante Casablancassa, joka on kuulemma italialainen. Syy miksi sinne mentiin, oli kuitenkin se, että söin toissakesänä siellä saman annoksen - Scampi al fornon - ja se on omnomnom hyvää :3 Katkarapuja valkoviini-yrttivoikastikkeessa, oi mul on taas nälkä.

Tarjoilussa oli kyllä ihmetteleminen. Kaikille muille tarjoilija puhui erittäin lämpimästi saksaksi, ja meidän tarjoilua oli pikaista ilman hymyn häivää :(

Miä vähän pelkään joutsenia. Luulen, et ne yrittää aina syödä mun varpaat. Ja ne sihisee :S

Seuraavana päivänä aikanen herätys ja kiirekiirekiire Mannheimiin. Ja kuten sanottu, jumiinhan me jäätiin. Kamat kotiin, ja Ikeaan. Mitä sähläystä. Yö meni peiliä kasatessa ja etsien patjaa, sukkia, lakanoita ja tyynyjä.

Aamulla isi haki minut heidän yöpymispaikkaansa aamupalalle. Olivat kuulemma erittäin tyytyväisiä paikkaan.

Gasthaus zum Ochsen

Syksy on jo tullut. Toistaiseksi. Säähän parani heti, kun vanhemmat pääs ulos maasta :D

Kesällä varmaan ihan kiva paikka.

Ja siis näin tänne päädyttiin. Sää on ollut vaihtelevaa; aamusin on kylmä, mutta päivällä pitää riisuutua t-paitasilleen.